Huumekoira lipaisee ystävällisesti reittäni. On tukalan kuumaa ja hiljaista. Torkun roikkuen takapenkin ikkunasta. Autojono on pitkä ja hidas. Paartmat sujahtelevat sisään ja ulos ikkunoista. Möhömahaiset kuljettajat kerääntyvät pientareelle päivittelemään pakotteiden kiristymistä. Koira läähättää. Tämän tekstin jälkeen en enää kirjoita tätä blogia. Se jääköön tähän. Olisin voinut kirjoittaa tämän viimeisen jo paljon aikaisemmin. Kun kypsyyskoe meni läpi. Kun miekkailukoe oli ohi. Kun oli Leskien ensi-ilta. Kun puoli luokkaa lähti Suomeen sodan sytyttyä. Kun nostin täyden matkalaukkuni huoneeni lattialta joulukuussa. Selaan päiväkirjanisivuja viime puolelta vuodelta. En pysty tunnistamaan kirjoituksistani milloin tämä viimeinen lukukausi alkoi tai loppui. Painan reverse-nappia vielä pitempään, ja katselen vielä kohtia, joissa olisin voinut tehdä toisin. Pääsen lopulta neljän vuoden taakse, hetkeen milloin taksi haki minut ja kaksi tulevaa luokkalaistani pikkuhuopalahtelaisen kerro...