Koulu loppui kymmenen päivää sitten. Bussista Joensuuhun laskeutuminen oli raju. Yhtäkkiä ympärillä oli suoria viivoja, säntillisiä mittasuhteita, järjestelmällisyyttä. Latinalaisia kirjaimia. Naisia, jotka näyttävät toimistoon meneviltä sihteerittäriltä. Missä huulipuna? Missä oudot mummot? Missä mainiot ukot? Suunnittelin kirjoittavani laajan yhteenvetotekstin tälle vuodelle ennen lähtöä Petroskoista. Mutta kun suljin huoneeni oven päättösiivouksen jälkeen, menin nukkumaan. Viimeiset kymmenen päivää Suomessa olen yrittänyt vaitioloennätystä. "No kerro millasta siellä on ollut?" Yritän vastata niin tylsästi, ettei kysyjä halua tietää enempää. Ehkä siksi, etten oikeastaan osaa kertoa. Sitä miten herään öisin siihen, että käteni on jäykistynyt naaman yläpuolelle. Pikapesuohjelmalla vaatteisiin jämähtäneet tahrat, tanssisalin likainen lattia. Opettajien raivo- ja ylistyskohtaukset. Joogaparveke, joka on joka aamu harjattava pulunpaskasta. Jatkuva järjeste...