Väitän että kevät tuli tänne nopeammin kuin Suomeen. Yhtäkkiä voikukat räjähtivät ajamattomille ruoholänteille. Punkit vilisevät poluilla. Naiset käyttävät läpinäkyviä sukkahousuja. Kadut vilisevät 15-vuotiata poikia. Tai sitten yhtäkkiä kaikki miehet näyttävät 15-vuotiailta pojilta. En ottanut kevättä vastaan kevyesti. Masennuin. Sitten piristyin. Ja sitten masennuin jälleen. Sykleistä tuli niin tiheitä etten pysynyt perässä. Humailluin eilen yhdestä kirsikkasiideristä niin etten päässyt tänä aamulla sängystä. Minulla on ollut tapana reagoida vahvasti asioihin aina, kyllä. Tänä vuonna yhä voimakkaammin. Silmäni eivät kestä auringon tai tietokoneen valoa. Ulkona on kirkasta. Silti kylmää. Silti ihmiset vaeltavat kalamaisina. Ah, tämä kaupunki on niin pieni. Enkä ole koskaan viihtynyt isoissakaan kunnolla. Minä en ole taaskaan yhtään mistään kotoisin. Ikkunan toisella puolella ruoho on vihreämpää, eikä mitään muuta. Missä vaiheessa kaikesta tuli värien ja valojen kakofoniaa? Miss...