Olen ollut tässä koulussa yli puoli vuotta. Olen oppinut pärjäämään venäjäksi ainakin useimmissa arkitilanteissa laulamaan korkeita ääniä istumaan viisi tuntia tuolilla liikkumatta jongleeraamaan kolmella pallolla katsomaan kaupan tuotteista valmistuspäivät keittämään juomaveden kolmelle päivälle heittämään vessapaperin roskiin jakamaan keittiön kuudentoista ihmisen kanssa että venäläinen ehkä on lähempänä kyllää kuin kyllä pitämään huolta kynsistäni Milloin alan näkemään itseni elävänä olentona? Joskus tuntuu kuin olisin vain torso. Olen väsynyt omiin sammaltaviin ajatuksiini muiden toistuviin lauseisiin ideointiin puurtamiseen kuriin kurittomuuteen kuoppaiseen koulupolkuun kämppiksieni kolisteluihin puoli kuudelta esittämään vahvaa En saa sielua soimaan. En saa ihmisiä katsomaan käsiäni kun niissä ei ole mitään. En saa opettajia ymmärtämään etten ole tälläinen mitä väitän olevani Kuulen yhä vähemmän. Yhä useammin joku alkaa itkeä vieressäni, edessäni, ...